Viimeinen päivä

Harjoitteluni Dolce La Hulpe Bruxellesissa on nyt virallisesti päättynyt. Eilen illalla vielä vaihtoivat välivuoron aamuvuoroksi, joten tämä päättyi nyt oikeastikin odotettua aikaisemmin.

Oon pakannu, ja pelottaa kauhiasti, että tuo iso laukku painaa ainakai 50 kilua. Tänään oli tarkotus vielä lähtiä parin työkaverin kanssa käymään baarissa, mutta se soitti miulle, ettei saakkaan autua, eikä pääse tänne korpeen. Rehellisesti sanottuna ei ees haittaa. Halluun pakata rauhasa ja varmistaa sata kertaa, ettei mitään jääny ja nukkua hyvin, koska aamulla aion herätä joskus viideltä.

Oon sanonu heippa kaikille työkavereille, ja huomenna nään vielä paria viimesen kerran. Sain niiltä eilen lahjaksi korillisen ihania Yves Rocherin tuotteita, mutta valitettavasti se myös tarkottaa paria lisäkiloa laukkuun :P

En oikein osaa sanoa mitkä fiilikset. En oo vielä oikein tajunnu, että viimesiä viedään. Enkä tänäänkään osannu ajatella, että tää on viimenen kerta, ko kirjaudun järjestelmään tai teen check-innejä täällä. Ehkä siksi, että ootan kyllä kotiin pääsyä. Vuorokauden päässä ollaan ihan eri maisemissa, lälläspyy.

Pistetään pikakelauksena siis viime viikkojen tapahtumia: Anki ja Kaisa kävi täällä, kierreltiin keskustaa, käytiin Mini-Europessa ja katsastettiin joulumarkkinat.

Joulumarkkinat alko täällä jo pari viikkoa sitten, ja se tarkottaa sitä, että ne on raijanneet ainakin sata myyntikojua (hirsistä/puista) keskustaan Grand Placelle ja St. Catherinalle, ja niissä kopeissa myydään kaikennäköstä. Osa myy käsitöitä, osa hilloja, osa kenkiä, osa paikallisia herkkuja ja osa lämmintä viiniä, mmm.

Keskelle Grand Placea on pystytetty iiiiiso joulukuusi ja seimiasetelma. Lisäksi kaupungintalon seinälle heijastetaan 7 minuutin mittainen valoshow, jota säestää jouluinen musiikki. Mie oon tuijottanu sen suu auki läpi ainakin kolme kertaa.

Saint Catherinalla puolestaan on myös kojujen lisäksi kaksi karusellia, suuuuunnattoman suuri maailmanpyörä sekä 40 metrin dinosaurus, jonka läpi voi kävellä. Lisäksi ovat vekkulit jäädyttäneet suihkualtaan, jota syksyllä kateltiin äitin ja isän hotellihuoneen ikkunasta – luistinradaksi.

Kävin myös viime viikolla viimeisen kerran Brysselin keskustassa. Kävin lempiostarillani, lempiravintolassani, juomassa lempioluttani, lempimetrossani ja myöshästyin junasta kolmesti. Kesken kaiken minut yllätti St. Nicholaus, joka käveli poliisisaattuessa vastaan. Tätä seurasi karkkia jakavat apujoukot, aasi ja sitten mandariinia jakelevat apujoukot. Huh?

Aamulla lento kello 10 ja sitte Helsingissä ollaan klo 15 paikallista aikaa. Välipysähdys Stockholm-Arlandassa. Vieläköhän ne kuvaa siellä sitä TV-sarjaa?