Jotain belgialaisista

Tänään taas nautin vapaapäivästä. Sen kunniaksi ajattelin raapustaa jotain.

Oon avautunu jo yläasteella siitä, miten ranskalaiset laskee. Niillähän ei ole omia sanoja numeroille 70, 80 tai 90, vaan 70=60 10, 80=4 20 ja 90=4 20 10. Ja paras on vielä se 99, eli 4 20 10 9. Mutta koska Belgia yrittää ottaa vähän pesäeroa ranskaan, on täällä käytössä kirjaimellisesti sanat 70 ja 90. Ja ne hämmentyvät aina, kun taksiakin tilatessa mie käytän nuita ranskalaisia versioita :I

Mitähän muuta? Nii, vessamaksu julkisissa wc:ssä (myös ravintolat) yleensä 30-35 senttiä. Ja on rasittavaa, ko nämä käyttävät yhen ja kahen sentin kolikoita, nii joskus saattaa vaihtoraha tulla aika pieninä palasina takasi. Mutta sehän on ihan kätevä tapa työllistää yksi ihminen lisää, ko koko päivän siinä aulassa istuu joku, joka siivuaa ne vessat. Ja ne on kyllä monesti paremmassa kunnossa ko Suomen yleiset vessat.

Käyttäytyminen julkisilla paikoilla. Esimerkiksi rakastavaiset ei pidättele yhtään hellyydenosoituksiaan kaupungilla. Lisäksi ihmisten käyttäytyminen tuntemattomia kohtaan on aika ystävällistä, nostetaan toiselta tippuneita tavaroita ja pyydetään anteeksi, kun törmätään vahingossa. Mutta silti ovat, kuten kuvitella saattaa, huomattavasti vähemmän tietoisia siitä henkilökohtaisesta tilastaan, josta suomalaiset ovat niin tarkkoja. Tosin tänäänkin pääsin todistamaan pré-metrossa sitä, kun juna tuli asemalle, ja kolmasosa odottajista mahtui kyytiin, koska juna oli jo niin täynnä ennestään. Ihmiset tunkeutuivat vaunuun väkisin ja niinhän siinä kävi, ettei yksi ovi enää mennytkään kiinni. Muutaman minuutin jälkeen itse luovutin ja jatkoin metrolla seuraavalle asemalle, kun pré-metro jäi asemalle seisomaan ovi auki ja seuraava juna odotti tämän takana, ilman että sieltä pääsi porukka ulos.

Julkinen liikenne. Toimii keskustan alueella hyvin, kiitos metron. En ehkä voi koskaan lakata pitämästä metroista. Lisäksi täällä sukkuloi yllämainittuja pré-metroja, jotka ajavat metrolinjoihin nähden poikittain asemanvälejä, ja käytännössä ovat kapeita ratikoita, jotka kulkevat maan alla. Ts. ihan liian ahtaita.

Kollegat ja käyttäytyminen työpaikalla. Täällä ihmiset tuntuvat välittömimmiltä. Sanovat yleensä aika suoraan, jos on palautetta. Myös _jokaista_ pitää morjestaa, kun tulee käytävällä vastaan. Eihän täällä olekaan kuin vajaa sata ihmistä töissä päivittäin. Ja kaikki respan työntekijät ja molemmat kanttiinityöntekijät ja pari kerroshoitajaa ja muutama tarjoilija pitää tervehtiä poskisuukoilla. Minusta on parasta olla joskus yheksän aikaan aamupalaa hakemassa, ko tälläkin viikolla matkalla ravintolasta kanttiiniin sanoin paritkymmenet Bonjourit, keskustelin ranskaksi, ruotsiksi ja englanniksi ja sain kahdet poskisuukot.

Jeps. Nyt lähen haaveilemaan unista. Öitä.