London

Bruxelles-Midi

Tässä sitä taas mennään. Koska työvuorolistassa on peräti neljä peräkkäistä vapaapäivää, olisi mielestäni silkkaa typeryyttä tuhlata ne Dolcella. Sitäpaitsi en jaksa seikkailla neljänä peräkkäisenä päivänä Brysselissä, joten päätin tempaista. Tällä hetkellä istun Eurostarin lähtöaulassa Bruxelles-Midi asemalla odottamassa junaa, joka vie minut kahdessa tunnissa Lontooseen.

Juna kulkee Ranskan kautta ja alittaa kanaalin. Senpä takia äsken piti mennä check-innistä läpi, turvatarkastukset ja kaikki, niinko lentokentilläkin. Nyt istun kahvilassa, ja juon Ubuntu-colaa. Otampa kuvan.


Kävin äsken myös toisessa kahvilassa juomassa lattea, ja yllätykseni sain laventelisuklaata kaupantekijäiseksi. Siis kaupantekijäissuklaissa ei ole mitään omituista täällä, mutta laventelisuklaa maistui ihan saippualle :I

Kiva päästä pois. Oli töissä ihan mukavan raskas viikko, eikä sitä yhtään helpottanut se, että meidän rakennukseen tuli uusia harjottelijoita. Kaikki jotain 16-v, yks tyttö ja loput poikia, ja ne valvo joka yö jonneki yhteen asti jutellen ja nauraen ja kolistellen ja tömistellen. Mie asun pohjakerroksessa, nii kuulin kyllä aikalailla kaiken. Onneksi net nyt lähti taas, ainakin suurin osa, kuukaudeksi pois. Eivätkä ees puhuneet englantia, nii niiden kanssa oli aika vaikia kommunikoida.

Lisäys yöltä:
Tuleeko teille koskaan semmosia hetkiä, että pelottaa, ettette koskaan voi elää niitä uudelleen? Meikälle tuli yks semmonen, ko kävin kattomassa Oopperan kummitus -musikaalin <3 Se alkaa huutokaupalla, jonka viimeinen esine on suurensuuri kristallikruunu, jonka päältä vedetään verhot, ja joka nousee lavalta kohti katsomoa aavemaisesti heiluen ja välkkyen, samalla kun tunnusmusiikki soi ensimmäisen kerran. Vaikka olin korkealla katsomossa, tuntui, että se väh. 5x5 metrinen kristallikruunu tulee syliin.