Londres

Katso kuvia täältä.

Olipa mukava reissu. Oli myös mukavaa, kun ymmärsi about kaiken, mitä luki ja kuuli. Ja unohtui työasiat ihan kokonaan.

Kuten edellisestä käy ilmi, Oopperan kummitus sai minut rakastumaan. Pelkäsin, että olisin alipukeutunut ja katsoisivat minua hamosessani pahasti kulmiensa alta, mutta pelko oli turha; edelläni katsomoon kiipesi pariskunta sandaaleissa ja lenkkareissa, verkkarit jalassa. Ja oli kyllä ihan huippu ilta.

Eilen sitten seikkailin pidemmän kaavan mukaan keskustassa. Heti aluksi suuntasin Madame Tussaud'sille, koska se oli prioriteettilistallani ensimmäisenä. Nuket olivat hienoja ja näkemistä riitti kolmeksi tunniksi ilman, että ajan kulkua edes huomasi. Nukkien lisäksi tarjolla oli Chamber of horrors, eli kierros, jossa kulkijaa säikyttelivät tärisevät lattiat, kolisevat katot, paineilmasuihkaukset ja elävät näyttelijät. Sääntönä oli, että näyttelijöihin ei saanut koskea, eivätkä he koske sinua. Hyppivät esiin kulmien takaa melkein naamalle, mutta nämä saattoi kuulla ja nähdä edelläkulkevien reaktoista. Eniten yllätti, kun yksi tuli ja puhalsi korvaan ihan vierestä. Mutta olin iloinen päästessäni sieltä pois.

Seuraava hupi oli Spirit of London, ajelu, jolla käytiin nopsasti läpi Englannin historia istuen pienellä vuoristoradalla. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä Marvel Superheroes 4D. Kyseessä oli lyhyt elokuvassa, jota tähdittivät mm. Spiderman, Hulk, Wolverine ja Iron man. 3D lasien kanssa kokemus oli realistisempi, kuin ne leffat, joita kävin Suomessa kattomassa. Tässä oikein mässäiltiin asioilla, jotka tulivat kirjaimellisesti päin näköä ja vaistomaisesti yritin karata tuolista pois niiden edestä. Lisäksi penkit tärisivät Hulkin jokaisella askeleella, pään molemmin puolin tuli paineilmasuihku joka kerta, kun Spiderman heitti verkkoja, edessäolevasta tuolista lensi vettä katsojan päälle kun Hulk aivasti ja penkin selkänojassa pullistui kaksi ilmatyynyä, kun Wolverine iski kyntensä kohti kameraa.

Todella hieno seikkailu. Ja nälkä alkoi vaivata, niin suuntasin kohti asemaa, jolta olin eilen bongannut mahtavimman ravintolan ikinä: Yo!Sushi. Sushibaari, jossa liukuhihnalta saat itse valita, mitä haluat syödä. Eri väriset lautaset olivat eriarvoisia, ja lopussa laskettiin, paljollakos sitä tulikaan syötyä. Hyvänä tarjouksena mainittakoon mm. 2 punnalla saatava misokeitto, johon sai loputtomasti täydennystä.

Seuraavaksi kohteeksi päätin ottaa London Film Museumin, mutta kun olin vaihtamassa metroa, sainkin idean käydä katsastamassa Buckinghamin palatsi samalla kertaa. Osuin paikalle, juuri kun joku ajeli hevoskärryillä sisälle. Valitettavasti vartioiden vaihto oli jo mennyt :( Otin sitten suunnan kohti jokea ja löysin sattumalta Big Benin siitä matkalta.

Film museum oli aika laimea kokemus Madame Tussaud'sin jälkeen, mutta ihan vierailun arvoinen. Päätin siellä myös kiristää vähän aikatauluani ja käydä vierailemassa myös viereisessä Sealifessa. Niillä oli pari ihan käsittämättömän isoa akvaarioita, haineen kaikkineen.

Sielläkin aikaa vierähti sen verran, että kello alkoi olla jo yli viiden, ja suunnilleen kaikki muut ”turistinähtävyydet” olivat jo kiinni. Suuntasin siis Covent gardeniin etsimään niitä maailman parhaaksi kehutuimpia keksejä ja löysinkin oikein viehättävän kauppa-aukion.

Nälkä alkoi jo vaivata, joten pyörin ympäriinsä Covent Gardenia ja lähialuetta. Löysin suuren kadun, jolla kulki paljon ihmisiä, mutta jonka ravintolat näyttivät olevan tupaten täynnä, kun pizza huttiinkin jonotti pöytää jo kolme porukkaa. Pizzaa alkoi itelläkin tekemään mieli, ja melkein vahingossa löysin eräältä sivukadulta ravintolan nimeltä ”Fire and stone”, joka mainosti olevansa ylpeästi erilainen ravintola.

Ja sitä se olikin. Tilasin New York -nimisen pitsan, ja sain eteeni lautasen, jolla oli pohja, tomaattikastike, mozzarellaa, makeaksi hillottua sipulia, pyttipannua ja turaus hapankermaa. Yllättävää kyllä, pizza oli parempaa kuin miltä ehkä kuulostaa. Maha täynnä suuntasin hotellille.

Ja tässä vaiheessa täytenee todeta, että vaikka Lontoon metroa aina mainostetaankin kaikkialla, niin on tuo Brysselin metro siistimpi. Siis asemat ei oo niin siistejä, eikä verkko niin laaja, mutta meno on tasaista ja nopeaa. Lontoossa junat keikkui ja hypähteli niin paljon, että meikällä oli matkapahoinvointia vielä puoli tuntia matkan jälkeenkin.

Sitte vielä semmonen huomio, että nämä ei jostain syystä lämmitä asemiaan. Oli todella kylmä sekä Lontoossa että Brysselissä odotella junia. Eurostarin lähtöaulat oli ihan mukavia, ko se on kuitenki vähän semmonen tyylikkäämpi firma, mutta muuten tuola yleisissä tiloissa oli lämpimintä Yo!Sushin lämpölamppujen alla. Mainosvalttihan se sekin.

Matka takaisin Brysseliin sujui hyvin, mutta kyllä vähän masensi palata ranskalandiaan. Kylmään ja sateiseen.Kuka lähtee meikän kanssa seuraavaksi johonki lämpimään maahan?