Maanantai.

Puolikakka päivä.

Olen nimittäin käytännössäkatsoen lorvaillut kolme vuorokautta flunssassa, ja eilen oli ensimmäinen iltavuoro. Lisäksi se aloitti kuuden päivän iltavuoroputken ja sattui keskelle tuota mainitsemaani EU-hässäkkää.

Suurin osa vieraista on saapunut hotelille toissapäivänä, joten meille ei jäänyt oikeastaan mitään tehtävää. Puoli kuudelta tilanne alkoi huolestuttavasti näyttää rauhalliselta, ja kahdeksasta yhteentoista ei tapahtunut mitään. Olin kuolla tylsyyteen ja kestin sitä kolme kuolemanhiljaista tuntia. Kunnes juuri ennen kuin meidän piti jättää vastuu iltavuorolle, pamahti aula täyteen italialaisia. Voihan Jeesus. Töitä riitti kaikille kolmelle, vaikka täällä kuulemma ei ylitöistä makseta kuin täysistä tunneista; eli jos teet 55min ylitöitä, niin sitä ei lasketa.

Autettiin kuitenkin kaveria hädässä ja kirjattiin porukkaa sisälle. Ja tottakai meikälle sattui ne parhaimmat tapaukset. Herralla nimittäin oli ongelmia luottokortin kanssa. Meillä pyydetään sisäänkirjautumisen yhteydessä aina luottokorttia, ellei tapaus oli full comp. Eli "talo tarjoaa kaiken". Tämän takia meillä ei ravintolassa, baarissa tai kylpylässä tarvitse maksaa mitään saman tien – kaikki laitetaan huonelaskulle ja hoidetaan pois lähtiessä. Tämä luottokorttihomma on siis vain takuu meille – jos asiakas tyhjentää minibaarin tai trashaa huoneen, meillä on kortin numero, josta rahat nyhjäistään. Yhden päivän aikana tekemäni pieni tutkimus paljasti, että joka viides jätti maksamatta minibaariostoksiaan check-outissa. Keskivertosuomalaista enemmän.

Luottokortti pyydetään kaikilta. Myös niiltä, joilla on ennalta maksettu huone ja näyttipä se Ranskan ministerikin tänään kaivavan Visansa esiin ilman mitään mutinoita. Myö luetaan kortti profiiliin ja kirjautumisen yhteydessä kone tekee varmennuksen 50 eurolle ja mikäli asiakas ei käytä mitään lisäpalveluja, kone poistaa varauksen asiakkaan lähdettyä. Jos ei ole luottokorttia, otamme 50e/hlö/yö pankkikortilta tai käteisenä. Käyttämätön raha palautetaan käteisenä kun asiakas kirjautuu ulos.

Useimmat ymmärtävät tämän hyvin. Viimeistään, kun selitämme asiakkaalle rahan palautuksesta, nämä tottelevat kiltisti. Mutta eivät nämä italiaanot. Heidän mielestään tämmöinen käytäntö on ”ihmeellinen”, ”epämiellyttävä” ja ”tyhmä”. He eivät lopulta antaneet luottokorttejaan ja heidät kirjattiin sisään asiakkaina, joiden laskulle ei saa laittaa mitään. Eli minibaari ei aukea jne.

Kaiken kukkuraksi toinen miehistä puhui jopa minun korviin selvästi huonohkoa ranskaa, joten kysyin, että puhuuko tämä englantia. Siitäpä vasta riemu syntyi. ”Nyt olemme Belgiassa, ranskahan on Belgian virallinen kieli, puhutaan nyt sitten sitä ranskaa” tämä ärähti vihaisesti – ranskaksi. Pahoittelin, myös ranskaksi, olevani suomalainen harjoittelija ja selitin perään jotain kirjautumisesta – ranskaksi. Pääsin ilmeisesti yllättämään sillä suomalaisuus-osalla.

Tämä on varmaan vähän sama kuin suomalainen menisi Haaparannan Ikeaan ja vaatii kiinalaista harjoittelijaa puhumaan ruotsia, kun nyt kerran Ruotsissa ollaan ja sitä on koulussakin jouduttu opiskelemaan. Käytetään nyt kerrankin, kun on mahdollisuus. Jävla idioter.