Matkapäivän raportaasi

5.9. klo 14.46 Suomen aikaa - Köpis

Niinkuin yleensä myös hotellien ylibookkaustilanteissa, tämänkin päivän jännitystilanne ratkesi sillä, että yksinkertaisesti osa matkustajista jätti saapumatta. Pääsin siis matkaan alkuperäisellä lennolla, jolla minua odottikin mukava yllätys; kone oli uusi Blue 1:lla, ja sen kunniaksi firma tarjosi ilmaista shamppanjaa lähtöaulassa ja päästiin todistamaan nauhan leikkausta.

Eipä tässä muuta. Vähän oli haikeat ja vaikeat fiilikset kun Jonin hyvästelin ennen turvatarkastusta, mutta haen lohtua kesämiehestäni. Siis Hynysen uusimmasta pokkarista.



Sama päivä, klo 22.42 suuren mualiman aekoo - hotelli
Perille pääsin tässä tunti sitten. Vihdoin.

Toinen kohtaamiseni Brysselin kanssa ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut.

Lennot meni ihan hyvin, ja pääsin hyvin Brysselin kans. Väl. Lent. Kent.:ltä laukkuineni ostamaan junalippua määränpäähän, josta lipunmyyjä ei ollut koskaan kuullutkaan. Ja siinäpä sitä sitten seikkailtiin.

Joku fiksumpi ihminen olisi ehkä punninnut tilannetta siltä kannalta, että matkaa oli kymmenisen kilometriä ja tavaroita kolmisenkymmentä kiloa, joten voisi olla fiksua ottaa taksi. Mutta ei meidän Suska, joka jostain pervosta syystä tykkää matkustaa julkisilla. Niinpä ostin sen kirotun junalipun Hoeilaartiin (nii, yritäppä ite lausua) ja selvisin matkan ensimmäisestä juna-osuudesta kunnialla.

Vaihtoasemalla, eli jossain Brysselin keskustan alla kävin ostamassa aivan liian pahaa leipää ja vettä. Hipit, kokeilkaa joskus moniviljasämpylää täytettynä brie:llä, rucolalla, pähkylöillä ja hunajalla. Valitettavasti nälkäiselle matkaajalle, joka on päivän aikana lukenut 130 sivua makkarasta puhuvaa Hynystä, leipä oli pienoinen pettymys, josta jatkoin leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Brysselin junaliikenne toi kotoisasti mieleen VR:n toiminnan. Ensinnäkin, lentoaseman alakerran juna-asemalla on käynnissä massiivinen ”Diabolo”-projekti/remontti, jonka tarkoituksena on parantaa junayhteyksiä muihin kaupunkeihin. Projekti on kestänyt jo kaksi vuotta ja loppuu kahden vuoden päästä, ja belgialaiset ovat keksineet mahtavan rahoituskeinon: jokaiselta, joka matkustaa Brus. Nat. Aéroportilta tai -portille, peritään 2,05 euroa ”Diabolo”-maksua.

Väärällä laiturilla (huom. viime hetken muutosten takia!) seikkailun jälkeen, viimein Hoeilaartin asemalla tajusin, etten muistanut tulostaa karttaa reitille asema-hotelli. Katsoin vain, että ihan vieressähän tuo on. Pyysin nohevasti heti apua paikalliselta söpöltä pojalta, joka jopa kantoi laukkua ja jätti risteykseen ohjeina mennä seuraavasta vasen ja sitä seuraavasta oikealle. Kiitin ja jatkoin matkaa.

Päästyäni seuraavaan risteykseen, johon tie loppui, näin vasemmalla pelkästään ison tien ja tietyömaan. Pyörin mietteliäänä ympäri ja soitin äitille, jotta tämä voisi katsoa kartasta, olenko oikeassa risteyksessä. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin isä löysi risteyksen jossa olin ja oletetun suunnan, johon piti tähdätä. Viisikymmentä minuuttia myöhemmin juoksin samaisen ison tien laitaa tietyömaan ohi ja löysin hotellin kyltin. Vielä ilmeisesti kiersin jostain takamailta, sillä matkaa googlemapsin osoittamasta paikasta itse hotelliin oli vielä varmaan kilometri.

Hotellissa minut toivotti tervetulleeksi huonosti englantia puhuva vastaanottovirkailija ja pelkkää ranskaa huastava mies, joka opasti minut huoneeseeni. Huone on samassa rakennuksessa päärakennuksen kanssa, mutta selvästi vähäosaisten aluetta. Kyllä täällä asuu, yksinään saa olla ja kylppärissä on ammekin. Kiitti kylpyankasta.