On vapaapäivä. Puhutaan sen kunniaksi jostain muusta kuin töistä. Vietin nimittäin äsken päivän parhaan hetken – aamupalan. Nom nom nom. Koska staffikanttiini ei tarjoa mitään aamupalaa työntekijöille, myö harjottelijat saajaan käyä hakemassa aamupalaa hotelliasiakkaitten buffasta. Sielä on hetelmää ja murua ja pekonia ja jukurttia ja jotain kasvispyöryköitten olosia pihvejä "rosteja" ja - Crepes! Lättyjä vaahterasiirapilla, om nom nom. Oon vieläki ihan mielissäni. Parhautta.
Mehän ei saada tuoda ruokaa tähän meidän asuinrakennukseen, ettei tänne tulisi haittaeläimiä (siis ötököitä ja jyrsiöitä tai karhuja). Toinen harjottelija oli kuulemma saanu jo varotuksen, ko nämä oli tehneet tarkastuksen sen huoneeseen, ja siellä oli vesipulloja. Ite aion huutaa naama punasena, jos ne ruppee valittammaan vesipullosta. Ja huomautuksen jälkeen tokalla kerralla tulee sit 50 euron maksu. Vesipullosta, wtf. Tuo kanttiini on kyllä auki 24h, että ne varmaan odottaa että yölläki myö kiikutaan pyjamassa pääsisäänkäynnin vierestä läpi hotellin käytävien hakemaan sitä vettä.
No mutta, onneksi sielä ruoka on ihan hyvvää. Eilenkin oli nyrkin kokosia lihapullia (valehtelematta). Sitte nämä vetelee täälä jottain ihime kokojugurttia (siis yaourt entier), joka on semmosta lusikalla leikattavaa mössöä. Ja kahvinsa tulevat automaateista. Tälle päivälle olen ottanut pyhän tavoitteen löytää jostain Brysselistä kahvia, joka on valmistettu perinteiseen tapaan.
Eilen tein ensimmäisen suuren seikkailuni Brysseliin. Koska en oikein tiennyt, mihin olin menossa, ajelin metrolla niille samoille huudeille, joissa pyörimme silloin viime keväänä. Löysin sieltä mahtavan ostoskeskuksen, jossa kulutinkin melkein koko päivän. Joku on ystävällisesti keksinyt taivaan - sijoittanut fnacin, eli paikallisen vapaa-ajan liikkeen, ostarin yläkertaan. Siellä voi selailla leffoja, pelejä ja ihan sikana kirjoja, ja kaupan sisällä on vielä hyvä kahvila. Parhaus.
Illalla suunnistin hieman keskemmäs kaupunkia irkkutanssitunnille. Tämä tanssi oli kaukana siitä hyppelystä, jota myö Kuopiossa harrastettaan. Täällä kaikki kokeneet tanssiat oli yhtä lukuunottamatta vähintään 40, ja sen huomaa myös tansseissa - askeleet ovat matalia, kuviot säännöllisempiä ja lähes koko ajan tanssitaan parin kanssa.
Nyt ajattelin lähteä elokuviin. Ciao.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti